Kävimme eilen siis jälleen terapiassa. Oli taas hyvä reissu. Siellä tunteet kävi pinnassa, tippalinssissä taidettiin olla molemmat. Mutta nyt ne oli niitä hyviä tunteita, rakkautta... Siitä on hyvä jatkaa. Nyt ei varattu uutta aikaa, koska olemme ilmoittautuneet parisuhdekurssille. Katsotaan sitten kurssin jälkeen miltä tuntuu. Nyt saimme evääksemme kirjalistan joita voimme lueskella sekä paljon palautetta edistymisestämme. On hienoa saada jotain konkreettista itselle. Tällöin tietää olevansa oikealla tiellä.
Kotimatkalla käytiin syömässä ihan huippuhyvät pihvit. Ne oli niin isot ettei koko loppupäivänä ollutkaan enää nälkä. Täysi masu vaati sitten kyllä pienet päiväunet... Illalla katsottiin katastrofaalista jääkiekkopeliä hyvän viinin kera. Oli oikein mukava päivä. Kun se oli vielä molemmilla vapaapäivä.
Kunpa tuota vapaata olisi enemmän, mutta eipä kai sitä työssäkäyvällä kovin paljoa ole... Ellei lottovoittoa saa :) Niinpä...
Mieheni totesikin tänään, että juuri nyt voisi olla todella hyvä päästä viikoksi jonnekin ihan kahdestaan... Olisi kyllä, mutta kun se ei taida olla mahdollista kun pitää lapsia kouluun huolehtia, eikä itsellä ole lomaakaan nyt. Saattaisihan sitä kyllä palkatonta saada - riippuisi varmaan ihan pomon mielialasta... Mutta onneksi sentään kohta on koko perheen hiihtolomareissu edessä. Sekin on parempi kun ei lomaa ollenkaan. Täytyy vaan ottaa useammin "omalomaa" viikonlopuksi, viedä lapset vaikka mummolaan.
Eilen ja tänään olen siis ollut jälleen hyvällä ja valoisalla mielellä. Toivotaan, että suunta säilyy samana...
Aivan ihanalta vaikuttaa tuo teidän elämä! Olette aivan oikealla tiellä ja kuinka lohdullista onkaan lukea tarinaasi siitä, kuinka erittäin vaikeidenkin asioiden läpi voi päästä jos on valmis tekemäänt työtä!
VastaaPoistaOma tilanteeni on taas se, että mies ei taida sittenkään olla lähdössä! Hän sanoi eilen, että ei ole nyt ainakaan lähdössä, sanoi, että yrittämisestä on kysymys. Niin, eihän tuo lopun ikäistä rauhaa tuo, mutta suunta taitaa sittenkin olla myönteinen. Meilläkin oli kiva ja läheinen ilta , oikein mukavaa.
TUosta yhteisestä ajasta minäkin ajattelen niin, että sitä on hyvä varata. Jotenkin vaan se arki aina imaisee mennessään ja ainakin meillä lapset ovat olleet niin tärkeitä, että ei ole oikein raskinut heitä töiden jälkeen enää minnekään kiikuttaa... vaikka nyt jälkikäteen niin olisi ehkä pitänytkin tehdä. No, nyt on lapsetkin jo vähän isompia ja yhteistä aikaa voi paremmin järjestää - jos molemmat sitä haluavat.
Tänään on mieheni koko päivän reissussa. Toivon, että pysyn rauhallisena enkä hermoile- toitotan itselleni, että hän on siellä missä on sanonutkin olevan- ei naisen luona. Tähän asti on mennyt hyvin- kyllä tämä tästä!
Historia on opettanut, monelta kantilta. Sinuna Kaunis Kulkuri varautuisin kuitenkin vielä siihen todennäköisempään vaihtoehtoon, että miehesi ei ole aivan niin sitoutunut kuin haluaa nyt antaa ymmärtää.... Minun nähdäkseni hän pelaa aikaa.
VastaaPoistaToivottavasti olen väärässä ja saatte avioliittonne toimimaan ja _aidon_ luottamuksen takaisin. Onnea tiellenne!
jmk66 - kiva kuulla että teilläkin on ollut hyvä ilta. Toivottavasti suunta jatkuu! Ja joka tapauksessa on hyvä, että miehesi harkitsee kunnolla lähteäkö vai jäädä, ettei tee hätäisiä päätöksiä joita sitten myöhemmin katuu...
VastaaPoistaToivon koko sydämestäni että miehesi haluaa oikeasti tehdä töitä suhteenne eteen, pelkkä jääminen ei riittäne sinullekaan...?
Kupla70 - minäkin toivon sinun olevan väärässä :D mutta aikahan sen sitten lopulta näyttää kuinka meidän käy... Haluan kuitenkin uskoa että selviämme!
HEI!
VastaaPoistaKiitos Kaunis Kulkuri lämpimistä kommenteista.Meillä viikonloppuna tapahtui kauheita, mies oli naisen luona ja selvisi, että tapaamisia on ollut jo jonkun aikaa. Hän sanoi, että silloin (SIIS YKSI ILTA AIEMMIN ) ei ollut lähdössä.. Olen ihan rikki.
Mies oli yön pois naisen luona ja lähti eilenkin jonnkein, ei kuulema naisen luokse, mutta miettimään. Minä jäin lasten kanssa kotiin.
No, tänään kai kuulen taas mikä on tämän hetken mielipide- alan itse jo vaipua epätoivoon kyllä rankasti! Kysyin, että eikö hän halua kuulla minun näkökantojani asioihin, mitkä ovat esim. minun reunaehdot niin hän vastasi tietävänsä ne jo... eli koen,että mitä enemmän hän itse mokailee ja käryää niistä, sitä vihaisemmaksi hän tulee minua kohtaan. Terapeuttini sanoi, että realiteetit sattuuu, minusta hän on oikeassa.
Se, mistä nautin on lasten seura. Suren sitä, kun mies on käytännössä n. 3 kk ajan ollut lauantait viihteellä tai jossain ja sunnuntait sitten toipuu , että eikö hän ymmärrä mitä menettää, no minä vastaan omista jutuistani ja nautin lasten kanssa olosta täsillä!
Voimia kuitenkin teille! Ihminen on ihmisen toivo (Maaria Leinonen).
Voi ei...
VastaaPoistaOlipas ikäviä uutisia. Miehesi ei todellakaan ole nyt reilu sinua, lapsianne tai itseään kohtaan. Eihän hän voi miettiä asioita jos vierailee tämän toisen luona. Tavallaan kuullostaa siltä, että hän haluaisi sinun ratkaisevan tilanteensa, ettei uskalla??? itse sanoa haluavansa lähteä...
Ja terapeuttisi on oikeassa, realiteetit sattuu. Miehesi ei ehkä sitä huomaa. Harmi että hän käyttäytyy sinua kohtaan noin -voisiko sanoa- rumasti. Lähtisikö miehesi puhumaan (vaikka sitten yksin) ammatti-ihmiselle. Tekisi hänellekin hyvää - päätyisi sitten mihin ratkaisuun tahansa...
Voimia sinulle.
HEI!
VastaaPoistaKiitos lämpimästä kommentista. Eilen mies soitti töistä ja puhuttiin pitkä puhelu, kotona jatkettiin. Hän on todellakin edelleen ihan sekaisin, ei vieläkään mitään ratkaisuja. Oma kokemus hänellä oli, että hänellä ei ole tällä hetkellä naisen kanssa suhdetta, he vaan tapasivat.. minä en ymmärrä..eikä kai tarvitsekkaan.
EIlen illalla sitten puhuttiin , alussa ihan ok keskustelua, mutta josasin vaiheessa taas meni hänellä ihan överiksi; oli vihainen ja kiukkuinen jne syyttelevä. Pyysi sitten kuitenkin myös anteeksi. Kyllä tämä on vaikeaa.
Mieheni ehkä toivoisi juuri sitä, että minä tekisin ratkaisun- minä sanoin hänelle, että hän tekee omalta osaltaan ratkaisut tietäen minun reunaehdot ja minä toki teen omalta osaltani ratkaisut (eli kuinka kauan tätä mahdan kestää).
Ehdotin hänelle terapeuttia, mietttii sitä vielä, minusta se olisi hänelle tarpeellista- raskasta tämä on hänellekin...
Voimia tähän saan näistä toisten kommenteista, ystäviltäni ja terapeutilta, ainakin vielä olen kohtuu kunnossa.
HEI Kaunis Kulkuri!
VastaaPoistaOlen odottanut kuulumisiasi, ei kai mitään pahaa ole sattunut- tai toivottavasti elämänne menee niin mukavasti, etteivät nämä ikävät asiat vaivaa.
Meidän elämä on aivan sekaisin, mies jälleen ilmoittanut lähtevänsä, vielä täällä on. Olen ensimmäisen kerran elämässäni siinä tilanteessa, että käytän lääkkeitä ahdistukseni sietämiseen ja unen saamiseen. Ne onneksi hieman helpottavat. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan- välillä kadun verisesti sitä päivää kun sanoin tahdon- välillä pelkään että en selviä lasten kanssa ja heidän surussaan. Ei ole reilua se, että toinen jää pääosin kantamaan sen itkun ja hädän joka lapsille tulee...no, tämä maailma ei kaiken kaikkiaan ole reilu paikka.
Toivon, että ehdit jossain vaiheessa kirjoitella kuulumisiasi- ne ovat niin oivallisia juttuja.
Hei jmk66.
VastaaPoistaMitään ei ole sattunut. Lomalla mukana ollut koneemme vain tilttasi, enkä saanut kirjoiteltua... Kohta kuulumisia omalla otsikolla...