Arkea

Tässä on taas arki imaissut mukanaan... Mies on kolmatta viikkoa työnpuolesta pois. Tai on ollut viikonloput kotona, mutta viikolla vaan soitellaan. Arki lasten kanssa osaa olla rankkaa ja omat aatokset aina välillä karkailee ällösti väärille raitelle "entä jos ne soittelee ym"-linjalle. Onneksi mieheni on napakasti vakuuttanut ettei näin ole. Minä olen taas ehkä kysellyt hieman enemmän siitä ja halunnut vahvistusta etteivät he pidä yhteyttä. Noh ainahan sitä voi valehdella, mutta enpä usko että mieheni siihen enää erehtyisi.
Puhelut ovat mukavia, niistä jää lämmin olo. Sanoinkin tuossa pari viikkoa sitten, että on löytynyt jotain "uutta" kipinää, jotain mitä silloin vuosia sitten oli. Sellainen pieni aavistus, pieni juttu minkä voimin voi uskoa tämän vielä parantuvan jopa entistä paremmaksi. No eihän se tutun ihmisen kanssa samanlaista ole kuin tutustuu ihan vieraaseen, mutta kuitenkin... Pikkuhiljaa se tunne kasvaa ja tuntuu päivä päivältä mukavammalle... Eli päivä kerrallaan mennään. Kauheasti ei olla nyt suhteen tilaa puhuttu auki, on vain nautittu normaalista elämästä. Mutta varmaan lähiaikoina pitänee taas ottaa puhelun kohteeksi "miltä nyt tuntuu, mikä onnistunut, mikä ei".
Riidelty ei olla. Se on oikein mukavaa. Kyllähän me viime viikolla keskusteltiin pelisäännöistä lasten karkkirahaa koskien. Meillä oli hieman eriävät mielipiteet ja siitä meinasi tulla turhautumista ja hieman hermostumista. Mutta niin vaan saatiin asia puhuttua, ilman riitaa eikä tarvinnut mököttää sen jälkeen :)

Mutta voisiko sanoa, että on ollut oikein mukavaa, normaalia elämää. Mieheni kainaloon on ollut ihanaa käpertyä, nauttia läheisyydestä viikonloppuisin. Nyt juuri on hyvä olla!

Parisuhdekurssilla

Veimme lapset mummolaan ja lähdimme itse viikonlopuksi parisuhdekurssille. Oli mahtava viikonloppu ja paljon saatiin työkaluja suhteen parantamiseen. Nyt vielä kun osattaisiin siirtää ne tänne arkeen...
Kurssilla oli kaikkiaan kymmenen pariskuntaa ja porukkamme oli oikein mukava. Oli eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia. Ja miten avartavaa ja arvokasta oli kuunnella muiden mielipiteitä ja ajatuksia, jopa niitä kompastuskiviä suhteessa. Viikonlopun aikana käytiin läpi rakentavaa ja omavastuista viestintää, tunteiden ilmaisua, tarpeita jne. Aika paljon helpompaa on laittaa asioita paperille kun joutuu ensin itsekin miettimään ja puoliso laittaa omalle paperilleen samoista asioista. Eli ensinnäkin puhutaan SAMASTA asiasta! Sitten paperit vaihdettiin, luettiin ja keskusteltiin. Eihän meillekään ehkä kauheasti uutta toistemme papereissa ollut, mutta nyt ne oli puettu sanoiksi ja saatiin puitua! Löydettiin parannettavaa ja tehtiin ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Löydettiin asioita joihin oltiin tyytyväisiä.

Ja miten rentouttavaa tämä aika yhdessä oli, ilman mitään harrasteita (no käytiin me sentään lenkillä...), ilman lasten tarpeita, ilman telkkua... Saatiin nukkua pitkät unet kahtena yönä ja päästiin kaikilla ruokailuilla valmiiseen pöytään. Etenkin se, että työstettiin todella MEIDÄN suhdetta eikä jotain arkipäiväistä asiaa tai tapahtumaa. Ja voisin sanoa, että kyllähän tällainen niitä tunteita vahvistaa ja lisää, rakkautta ja hellyyttä kun huomaa, että edelleen tuo toinen on se johon rakastuin... Tämä oli sellainen pieni aktiiviloma suhteen parhaaksi. Päätimme ottaa tavaksi käydä kurssiviikonlopun kerran vuoteen. Ja minä voin lämpimästi suositella sitä ihan kaikille!!! Siis ihan kaikille: uusille ja vanhoille pareille, nuorille ja vanhoille, kriisin kokeneille tai toistaiseksi kriiseittä selvinneille jne... jne...