Haikeutta

Niin se vaan on, että mitä lähemmäs muutto tulee sitä haikeammaksi vetää... Vaikka se muuttopäätös on itse tehty ja sitä odotetaan, ei se tarkoita sitä että on helppo jättää kaikki entinen... Se tuttu ja turvallinen, ystävät ja työ...
Olen ollut viikon kesälomalla. Viimeinen päivä töissä oli yhtä itkua. Vaikkei siellä ole kaikki aina ollut hyvin, oli se kuitenkin vakituinen, tuttu paikka ja työ jossa tiesi miten toimitaan, kuului tavallaan "kalustoon". Nyt täytyy aloittaa tavallaan alusta. Perustyö on samaa, mutta pitää tutustua uusiin ihmisiin jne... Ja koska työ ei ainakaan vielä ole vakituinen niin mielessä käy jo sekin että sielläkin täytyy hyvästiti heittää ja jälleen tutustua uusiin ihmisiin... Mutta senhän vain aika näyttää jatkuuko pesti pidempään... Pelottaa ja jännittää. Samalla se antaa huiman mahdollisuuden!

Menneellä viikolla kävin viimeistä kertaa tutulla kampaajalla... Mistä löydän uuden, yhtä hyvän ja mukavan? Tästä ihmisestä kun tuli ystäväkin vuosien saatossa. Ja minä kuulkaa itken tätä kirjoittaessani... Eihän se ystävyys lopu, mutta kyllähän se välimatka tavallaan hankaloittaa. Ei vaan voi poiketa piipahtamaan...
Tänään menen yhdelle rakkaalle ystävälle iltaa istumaan harrastusporukan kesken. Maailman parhaan harrastusporukun kanssa. Suren jo valmiiksi eroamme... Muut jatkavat treenaamista ja minä joudun etsimään uuden porukan... Pelottaa löydänkö ihmisiä joiden kanssa synkkaa.Joiden seuraa odottaa, joista mahdollisesti voisi tulla ystäviä... Itsellä ehkä suurin pelko on juuri kavereiden löytäminen. Se kun vaan ei enää tässä iässä käy niin helposti... Lapsista ja heidän kavereista en ole niinkään huolissani vaan itsestäni. Surettaa jättää nämä ihanat ihmiset tänne. Ihmiset jotka olivat tukenenani monet kerrat tässä myllerryksessä. Mutta hei! Mehän nähdään vielä!!! Pidetään tyttöjen viikonloppuja - eiks niin??? Eihän tämän tarvitse olla lopullista, kun ei se välimatkakaan nyt niin mahdottomaksi veny. Mutta hei. Minä itken jo nyt, mitähän se ilta mahtaa olla. Toivottavasti emäntä on varannut riittävästi nessuja =D

Hoitopaikan vaihtaminen tulee olemaan minulle iso juttu. Täällä kun on tuntenut nämä ihmiset jo seitsemän vuotta. Nämä ihanat ihmiset jotka ovat eläneet mukanamme. Olleet maailman parhaita hoitajia... Olen jo useamman viikon ajan tehnyt mielessäni tätä eroa ja itkenyt pienimmästäkin ajatuksesta. Mutten ole ollut ainoa, on sitä hoitajatkin itkeneet. Voipahan ensi viikolla olla märkää viimeisenä päivänä... Äitinä tietysti pelottaa miten juniorilla lähtee sujumaan uudessa paikassa, uusien lasten ja hoitajien kanssa. Meidän herkkiksellä... Ja synkkaako kodin ja hoidon yhteistyö.
Koulu taas... Noh, kouluun ei ole vielä niin suuria suhteita itsellä syntynyt, mutta koulukkaallehan se on tietysti eri juttu. Tosin koulukkaamme on niin reipas ja sosiaalinen, että kaverit varmaan löytyy jo kesällä ennen koulun alkua. Mutta varmaan häntä jännittää syksyllä vähintään yhtä paljon kuin ekaa aloittaessa. Äiti tosin suree näiden lasten kavereiden jäämistä - kavereiden jotka sekä me että lapset on tunnettu syntymästä asti. Tunnetaan myös vanhemmat ja hieman niitä kotitaustojakin... Omistamme vanhempien puhelinnumerot. Nyt meidän täytyy aloittaa tuokin uudestaan, tutustua vanhempiin ja uusiin kavereihin.

Parisuhteemme puolesta taas olen iloinen uudesta alusta, uudesta mahdollisuudesta. Toki nyt jo on tuntunut hyvälle, mutta ehkä siellä on vielä helpompi hengittää... Ainakin voisin itse kuvitella niin, kun ei tarvitse pelätä sen kävelevän vastaan... Mutta ennen muuttoa tässä riittänee vielä itku ja tunteita laidasta laitaan. Paljon on hyvää tulevassa mutta varmaan alkuun tuntuu myös vaikeallekin kaiken uuden opettelu. Ennen muuttoa on vielä iso urakka pakata nämä loput kamat... Onneksi suurin osa on joulukuun muuton jäljiltä laatikoissa valmiiksi. Mutta varmaan pitäisi jo ruveta orientoitumaan ja toimimaan, kaikkien näiden kyynelien keskellä...

Jaahas taas

Vappu tuli ja meni. Kotona oltiin. Katsottiin UIT:n teatteria telkusta, syötiin hyvin ja juotiin hieman viinä. Oli tosi mukavaa. Lapsetkin innostuivat tuosta teatterista.

Äitienpäivä tuli ja meni. Oli oikein mahtava päivä. Aamu alkoi kakkukahveilla sänkyyn, herättämään porukka tuli laulaen. Tuli kukkia ja paljon lahjoja, niin ostettuja kuin askarreltujakin. Miten ne saavatkaan aina liikutuksen aikaan, ne lasten askartelut. <3
Pötköteltiin sängyssä pitkään, kainalossa. Oli aika mukavaa. Päivä meni ihan löysäillen. Lounaalla käytiin kiinalaisessa. Ja illalla kävin vielä lenkillä ystävien kanssa.

Uusi talo on nyt ostettu ja lainaa on taas paljon... Uudet huonekalut käytiin tilaamassa ja asioita järjestelemässä menneellä viikolla. Oltiin koko perheellä hotellissa kolme yötä. Oli oikein mahtava reissu! Ja ainakin itseä jo muuttokuume kovasti vaivaa. Haluaa niin kovasti päästä jo uusiin maisemiin... "Uuteen alkuun"