Mitähän Kulkurille ja parisuhteelle nykyään kuuluu? Toivottavasti hyvää.
Löysin tämän blogin kun entsin tietoa ja vertaistukea parisuhteen konkurssiin, jossa elettiin puolisen vuotta sitten. Tämä blogi antoi uskoa että pettämisestä voisi selvitä, jopa yhdessä. Kiitos siitä.
**************************************************************************************************************************************
OHO. Onpas aikaa tosiaan vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kiitos Rullakatariina kun muistuttelit. Ja ole hyvä. Kiva että löysit blogini.
Talvi on tullut, pakkasta ja lunta riittää. Tosin joulufiiliksestä en ole vielä oikein saanut kiinni. Ehkä se tulee hieman myöhemmin tänä vuonna? Vai tuleeko, mummo kun on ollut aika heikossa kunnossa. Onhan hänellä ikääkin, muttei se silti helpota ajatusta rakkaistaan luopumisesta... Onneksi ihan pahin jo selätettiin, mutta täydelliseen paranemiseen on vielä matkaa. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan.
Elämä uudessa ympäristössä on alkanut muotoutua uomiinsa, ainakin jossain määrin. Omia ystäviäni ikävöin. Olen minä täältäkin jo yhden jumppakaverin löytänyt, joten alkuun on päästy. Osa laatikoista on edelleen purkamatta. Ilmeisesti niissä ei ole mitään kovin tärkeää, mutta kai sitä tässä kevään aikana voisi koettaa saada kaikki tavarat paikoilleen. Mutta eikös se niin ole, että hiljaa hyvä tulee? Mahtavinta on ollut nähdä, miten lapset viihtyvät uudessa ympäristössä. Ovat sanoneetkin, että oli ihan maailman parasta muuttaa tänne.
Parisuhde voi hyvin. Ainahan sitä joskus jotain eripuraa on, mutta täytyy myöntää että sitä on huomattavasti vähemmän kuin huonoimpina aikoina. Ja se, että niistä pystytään puhumaan. Luottamus on osittain palannut, mutta on siinä vieläkin tekemistä. Ja täytyy muistaa mikä tuntuu hyvälle, ettei vaan aleta luisua siihen entiseen. Uusi parisuhdekurssi on keväälle varattu. Sitä oikein jo odotan, että päästään taas purkamaan mennyttä vuotta ja suhteemme tilaa. Vaikka sitä työtä on tehty täällä kotonakin, niin silti se on ammattilaisten johdolla jotenkin erilaista. Kiva on nähdä myös viimevuotisia kurssilaisia ja kuulla heidän kuulumisiaan.
Tätyy sanoa, että kyllä meidän pelastuksemme oli päätös muuttaa toiselle paikkakunnalle. On vaan niin paljon helpompi hengittää. Uskoisin kyllä, että olisimme yhdessä vanhassakin, mutta se olisi niin paljon vaikeampaa kun joutuisi kasvokkain tämän kolmannen kanssa. Siinä olisi luottamus todella paljon enemmän koetuksella. Näin on itse ollut helpompi saada ajatukset pois menneestä, ettei siellä jumiteta, vaan on voitu katsoa eteenpäin, toki välillä mennyttä kerraten.
Yhdessä on touhuttu arkisia asioita, koirien ulkoilutusta, matkailua ym. Yhteistä aikaa kaipaisi tosin reilusti useammin, siis sellaista, että lapset menisivät yökyläilemään. Onneksi viikon päästä pääsemme pikkujouluilemaan kaksin, ellei nyt kukaan sairastu. Sitä kun on ollut liikkeellä.
Mutta lyhyesti - meille kuuluu hyvää.
Mahtavaa ja tunnelmallista joulua teille kanssakulkijani!
