Mitähän Kulkurille ja parisuhteelle nykyään kuuluu? Toivottavasti hyvää.
Löysin tämän blogin kun entsin tietoa ja vertaistukea parisuhteen konkurssiin, jossa elettiin puolisen vuotta sitten. Tämä blogi antoi uskoa että pettämisestä voisi selvitä, jopa yhdessä. Kiitos siitä.
**************************************************************************************************************************************
OHO. Onpas aikaa tosiaan vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kiitos Rullakatariina kun muistuttelit. Ja ole hyvä. Kiva että löysit blogini.
Talvi on tullut, pakkasta ja lunta riittää. Tosin joulufiiliksestä en ole vielä oikein saanut kiinni. Ehkä se tulee hieman myöhemmin tänä vuonna? Vai tuleeko, mummo kun on ollut aika heikossa kunnossa. Onhan hänellä ikääkin, muttei se silti helpota ajatusta rakkaistaan luopumisesta... Onneksi ihan pahin jo selätettiin, mutta täydelliseen paranemiseen on vielä matkaa. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan.
Elämä uudessa ympäristössä on alkanut muotoutua uomiinsa, ainakin jossain määrin. Omia ystäviäni ikävöin. Olen minä täältäkin jo yhden jumppakaverin löytänyt, joten alkuun on päästy. Osa laatikoista on edelleen purkamatta. Ilmeisesti niissä ei ole mitään kovin tärkeää, mutta kai sitä tässä kevään aikana voisi koettaa saada kaikki tavarat paikoilleen. Mutta eikös se niin ole, että hiljaa hyvä tulee? Mahtavinta on ollut nähdä, miten lapset viihtyvät uudessa ympäristössä. Ovat sanoneetkin, että oli ihan maailman parasta muuttaa tänne.
Parisuhde voi hyvin. Ainahan sitä joskus jotain eripuraa on, mutta täytyy myöntää että sitä on huomattavasti vähemmän kuin huonoimpina aikoina. Ja se, että niistä pystytään puhumaan. Luottamus on osittain palannut, mutta on siinä vieläkin tekemistä. Ja täytyy muistaa mikä tuntuu hyvälle, ettei vaan aleta luisua siihen entiseen. Uusi parisuhdekurssi on keväälle varattu. Sitä oikein jo odotan, että päästään taas purkamaan mennyttä vuotta ja suhteemme tilaa. Vaikka sitä työtä on tehty täällä kotonakin, niin silti se on ammattilaisten johdolla jotenkin erilaista. Kiva on nähdä myös viimevuotisia kurssilaisia ja kuulla heidän kuulumisiaan.
Tätyy sanoa, että kyllä meidän pelastuksemme oli päätös muuttaa toiselle paikkakunnalle. On vaan niin paljon helpompi hengittää. Uskoisin kyllä, että olisimme yhdessä vanhassakin, mutta se olisi niin paljon vaikeampaa kun joutuisi kasvokkain tämän kolmannen kanssa. Siinä olisi luottamus todella paljon enemmän koetuksella. Näin on itse ollut helpompi saada ajatukset pois menneestä, ettei siellä jumiteta, vaan on voitu katsoa eteenpäin, toki välillä mennyttä kerraten.
Yhdessä on touhuttu arkisia asioita, koirien ulkoilutusta, matkailua ym. Yhteistä aikaa kaipaisi tosin reilusti useammin, siis sellaista, että lapset menisivät yökyläilemään. Onneksi viikon päästä pääsemme pikkujouluilemaan kaksin, ellei nyt kukaan sairastu. Sitä kun on ollut liikkeellä.
Mutta lyhyesti - meille kuuluu hyvää.
Mahtavaa ja tunnelmallista joulua teille kanssakulkijani!
HEI Kulkuri ja muut mukana kulkevat. Minäkin olen odotellut Kulkurin kuulumisia, kiva kun jaksat päivittää tietoja. Tarina antaa jotenkin edelleen voimaa ja vakuutusta siitä, että näinkin vaikeasta asiasta voi toipua.
VastaaPoistaOma tilanteeni on se, että asumme miehen kanssa edelleen yhdessä- suhde on hänen mukaansa päättynyt, mutta tiedän, että joitain viestejä on ainakin vielä tullut/ vastattu. Nainen on myös ollut minuun yhteydessä kertomalla keksittyjä vaiko sitten tosia (?) asioita hänestä ja miehestäni. Yhteydenotto oli minulle järkytys ja koin sen erittäin loukkaavana ja jälleen kerran yksityisyyteni loukkauksena. Tämä kriisi on kestänyt kohta vuoden ja nyt omat voimat alkavat olla kyllä tosi vähissä, eli vaikka tilanne on ehkä parempi, niin voimat ovat vastaavasti vähempänä kuin aiemmin- pienikin takauma saa aikaiseksi suuren tunnemyllerryksen... No, toivon, että kun vuosi vaihtuu myös elämässämme kääntyy uudet tuulet.
Itse olen kuitenkin pohtinut sitä, että voiko pettämisen antaa aidosti anteeksi- mitä mieltä olette? Olin aluksi sitä mieltä, että se on mahdollista, mutta nyt tuntuu, että anteeksi antaminen voi olla äärettömän vaikeaa.
No, joulu tulee ja on ihanaa polttaa kynttilöitä, käydä pikkujouluissa ja pukeutua vähän juhlavammin, varsinin kun painoa on melko paljon vähemmän kuin viime vuonna! Rauhaisaa joulun odotusta ja voimia !
Hei.
VastaaPoistaOlipa kiva kuulla, että minulla on vielä kanssakulkijoita :)
Harmi, että tämä nainen on ottanut sinuun yhteyttä ja että ovat vielä jotain viestitelleet. Se ei ainakaan paranna luottamuksen takaisintulemista, sanon minä. Sen pitää loppua kokonaan ennenkö oikeasti voi tapahtua anteeksianto yms.
Miksiköhän hän nyt otti sinuun yhteyttä? Mikä sen aiheutti? Tietääkö miehesi että oli sinuun yhteydessä? Kuinka miehesi regoi.
Olen sitä mieltä että anteeksi voi antaa kokonaan, ajan kanssa. Ja oikeastaan se on edellytys sille että suhde voi jatkua aitona, niin ettei aina vaan palata menneeseen vuodesta toiseen. Ja ei, en minäkään ole vielä täydelliseen anteeksiantoon päässyt. Osittain kyllä mutta vielä on matkaa. Mutta uskon siihen.
Voi kunpa minunkin kiloni olisivat pysyneet poissa... Välillä mietin miten mieheni vertaa minua ja tätä toista joka laihtui ja pysyi mitoissaan... HUOH. Näin alas se itsetunto on tässä rytäkässä saatu. Ja viepi aikaa ennenkö saapi sen takaisin...
Mutta pikkujouluja ja itse joulua odotellen...
HEI!
VastaaPoistaNainen otti yhteyttä pikkujoulujen jälkeen, sattui näkemään mieheni kaupungilla (tiedän, että oikeasti eivät olleet keskenään liikeellä) ja päihtyneenä soitti useamman puhelun, mieheni kuuli naisen karjumisen ja räyhäämisen. Mieheni tietää siis asiasta ja oli naiselle ilmeisesti alkuun vihainen, nyt ei juuri ole kommentoinut asiaa. Sanoi, että naisen jutut ovat keksittyjä ja yritti aiheuttaa tilanteen, että meidän välit kiristyisivät, että hylkäisin mieheni ja että hän jäisi yksin- tuntuu toisaalta loogiselta, toisaalta tulee mieleen, että mikä on oikeasti totta...
Tuo anteeksi antaminen on varmaan juuri noin kuten kirjoitit, pala palalta ja vähitellen. Itse vaadin juuri tuota samaa totaalista yhteydenottojen loppumista, mutta mistä sitä voi oikeasti tietää.. luottamusta on niin äärettömän vähän, mutta ehkä se tästä lisääntyy kun myönteisiä kokemuksia tulee lisää... Oikea ja lopullinen anteeksi antaminen on varmasti pitkän prosessin tulos, toivottavaa toki! Oma tilanteeni on se, että mieli heittelee niin kovasti, välillä rakastan ja välillä vihaan... raskasta ja energiaa kuluttavaa. Laihtuminen on vaan jatkunut ja se on hyvä asia, mutta Kaunis Kulkuri, olet varmasti kaunis kaikkine pienine kiloinesikin- sinussa on niin paljon sisäistä kauneutta, jota ei muutama tai useampikaan kilo pysty peittämään- se jos mikä on oikeasti jotain! Itsetunto on minullakin aivan nollassa, vaikka esim. pikkujoulussa tms. illanvietossa olen saanut paljon paljon myönteistä huomiota. Kurjinta on juuri se, että itsestä ei tunnu oikeasti siltä, että olisi juuri millään tavoin viehättävä- vaatii melko paljon todellakin, että täältä noustaan, mutta me noustaan!
Itse olen avoin vielä eronkin mahdollisuudelle, en tyydy enää mihinkään kompromissiin, tai väljähtyneeseen, vaan vaadin oikeasti kunnioitusta, rakkautta ja kohtaamista ja haluan antaa sitä myös itse.
Voi hyvin!
Hei taas.
VastaaPoistaToisaalta aika lapsellista ja typerää enää sinulle soitella... Mutta elämä on. Ja juuri se totuuden tietäminen, voi miten vaikeaa se välillä onkaan. Haluaisi uskoa mutta samalla pelkää jos taas "kosahtaakin".
Juu me nousemme. Se on varmaa. Ja kunhan olemme täydessä loistossa niin se pojat sit näkyy ja kauas ;D
Tiedän, ettet halua tyytyä enää mihinkään vajaaseen suhteeseen. En olisi minäkään sellaista huolinut. Meillä on onneksi mies tässä niin hyvin mukana, että tämä alkaa taas tuntua oikealta, kunnon parisuhteelta. Toivottavasti kuitenkin saat pien jonkinlaisen varmistuksen puoleen tai toiseen, ettei tarvitse roikkua epätietoisena kahden vaiheella...
HEI!
VastaaPoistaKiitos kun "peesaat" tuossa naisen arvioinnissa, näen hänet todella epämiellyttävänä henkilönä... voi sitä halveksunnan määrää jota tunnen!
Juu, luotan siihen, että asiat lähiaikoina varmistuvat - elämä ei vain voi olla kovin pitkään näin epätietoisuudessa elämistä. Osa epäilyistä ja negatiivisista tunteista vain nousee pintaan ilman, että mies on niiden eteen nyt mitään tehnyt, mutta ne aiemmat teot ovat niin raskaita... Ja tuon oman epävarmuuden ja itsetunnon kanssa on niin paljon tehtävää! Olen koittanut kertoa miehelleni, että kaipaan häneltä paljon huomiota ja läheisyyttä- hän taas ei halua mitään "hössötystä" ja taas on ikään kuin pieni "törmäys" valmis...
Mutta, huomenna laitan pikkujouluvehkeet päälle ja lähden ystävien kanssa pitämään vähän hauskaa! Kyllä tämä tästä! Muutoinkin olen huomannut, että on meille molemmille hyväksi, että touhuan jotain ihan omia juttuja; mies ehkä kokee silloin vähemmän olevansa " tarkkailun " alla ja minä saan hetkeksi jotain muuta ajateltavaa. Tällä hetkellä ajattelustani menee varmaankin noin 70% tämän kaiken selvittelyyn- se on ehkä kuitenkin jo noin 30% vähemmän kuin lähes vuosi sitten!
Hei vaan kaikille, päivitämpä minäkin tilannettamme tänne ;) Solmu-parisuhde kurssi tuli käytyä ja siitä oli apua. Maltamme kuunnella toisiamme. Tämä meidän perheen "Mörkötär" on väistynyt sujuvasti taka vasemmalle. Olimme puolisoni 1v päivillä (AA-ryhmässä) ja tämä naishenkilö oli myös paikalla, mutta vain hetken, että pystyi onnittelemaan puolisoani, mutta poistui sen jälkeen välittömästi. Hän on myös muuttanut meistä katsottuna "huomattavasti" kauemmaksi. Että näin meillä.
VastaaPoistaHei jälleen Rikki.
VastaaPoistaKiva kuulla, että teilläkin on lähtenyt sujumaan ihan mallikkaasti, eikä uusia mörköjä ole ilmestynyt :) Jatkakaa samaa rataa!
Rauhallista joulunaikaa!