Joulu tuli ja meni...

Mummon hautajaiset olivat rapsakassa kolmenkymmenen pakkassäässä. Hieman siis paleli. Mutta tilaisuus oli kaunis vaan niin surullinen. Vanhempi lapsemmekin totesi kirkossa, että meillä taisi tämä joulun alku olla hieman surullinen...
Itsellä on tunteet menny joulun aikaan laidasta laitaan. Pienimmätkin pettymykset/vastoinkäymiset purkautuvat itkuna ja jupinana miehelle. Noh, kai se on vaan surtava ajan kanssa. Aikanaan helpottaa.
Aattona Joulupukki kävi ja lapset olivat innoissaan lahjoista. Äitikin sai pinkit reinot <3 Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi - kuten aina ennenkin.
Sittenpä sairastelinkin loppupyhät jossain vatsapöpössä. Väliviikko menee töissä ja vuodenvaihdetta odotellessa...

Rakas mummo

Tällä viikolla luoksemme saapui suru-uutinen, rakas mummoni nukkui pois maanantaina. Tässä on tunteet menneet laidasta laitaan; itkua, naurua, helpotusta (nyt on kivut poissa)... Välillä on nukuttanut, välillä taas ei. Muistoja läheltä ja kaukaa, aatoksia siitä mitä joulustamme nyt puuttuu aikaisempiin verrattuna. Hautajaiset ovat vielä ennen joulua. Se tulee olemaan rankka paikka, mutta sitten se on ohi ja pääsee rauhoittumaan jouluun, siihen tunnelmaan, joka tosin on hieman himmeämpi tänä vuonna. Onneksi nuo lapset nauravat ja tuovat iloa taloon joulupukin odotteluineen ja muine jännityksineen....

Sinä lähdit, et kertonut minne,

tähdeksikö asetuit,

vai tuulenako kuiskaat puissa?

Vai olitko se häikäisevä aalto,

jonka rannalla näin?

Vaan kun kuuntelen tarkoin,

Sinä sittenkin kerrot:

- teihin jäin.

No höh

Voi kökkö. Minä olin niin odottanut pikkujouluja tulevana viikonloppuna... Ja sitä omaa, kahdenkeskistä aikaa aikuisten kesken. Lapset olivat menossa yökylään ja olin niin haaveillut kiireettömästä aamusta juhlien jälkeen ja kenties kaupungilla shoppailusta... Ja miten ne haaveet aina pahimmalla hetkellä romahtaa.

No onneksi kuitenkin pääsemme juhliin ja lapsetkin menevät yökylään. Mutta vahdeilla onkin menoa ja ipanat palautuvat seuraavana aamuna klo 7.30. OU NOU! Joten se siitä nukkumisesta sun muusta... Kun asia selvisi, minua vallan itketti kun harmitti. Vaikka sentään päästään ulos yhdessä eikä yölläkään ole ketään kotona, niin silti harmitusta riitti. Ei pitäisi aina suunnitella ja haaveilla kovin paljoa etukäteen.