Arki tuli taloon

Niin ne vaan lomat loppuu aikanaan, ne hyvätkin lomat. Meillä oli todella loistavat lomat kaikin puolin. Säät suosi, oli hauskaa yhdessä ja reissut onnistui. Tunne siitä, että haluan edelleen olla tämän miehen kanssa voimistuu päivä kerrallaan. Myös mieheni on sitä nyt pystynyt osoittamaan ja sanomaan. Aina toki lisääkin toivotaan, mutta onhan tämäkin jo jotain, että hän pystyy myöntämään että haluaa olla kanssani. Kunpa vain osaisimme nauttia joka hetkestä, sillä koskaan ei tiedä milloin maallinen matka itse kullakin loppuu.

Esikoinen saatettiin pari viikkoa sitten tippa linssissä koulutielle. Se taisi olla äidille ja isälle kovempi paikka kuin lapselle itselleen, mutta hyvin on lähtenyt koulu sujumaan. Onneksi. Ei tarvitse sitä ainakaan murehtia. Arki iski oman työhönpaluun merkeissä ja samalla päivämäärällä mies lähti koulun penkille. Näin minä olen lasten kanssa kaikki viikot yksin ja pyöritän arjen rumbaa joulukuulle asti... Väsyttää jo ajatuskin, mutta eipä tälle tilanteelle nyt mitään voi. Näin mennään ja koetetaan nauttia niistä yhteisistä viikonlopuista.

Tulevaisuutta on kovasti pohdittu. Ja saattaapa olla, että on tulossa aika isoja muutoksia, muutoksia jotka on tarkoitus tehdä yhdessä. Mutta palataan niihin myöhemmin kunhan asiat alkavat rullaamaan.
Pettäminen alkaa unohtua pala kerrallaan, vaikka myönnän, että minulla on niitä vaikeita hetkiä ja päiviäkin vielä joskus. Ei tarvitse olla iso asia mikä saa sen asian muistamaan mieleen ja kyyneleet silmiin. Silloin tulee kyllä ryvettyä sellaisessa itsesäälissä että huh huh. Mutta naisen mieli on mitä on ja sillä mennään. Mies saa vaan luvan kestää, kunnes se aikanaan "unohtuu" kokonaan...

Kuulumisia

Jälleen on hetki ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta, mutta kukapa sitä nyt lomalla jaksaisi... Ollaan siis koko perhe lomilla, tai mitä nyt tänään saatettiin esikoinen haikein mielin koulutielle ja sitä kautta arkikin tuli lomallemme mukaan. Halusin nimenomaan osan lomastani tähän koulun alkuun, että voin olla edes hetken aikaa täällä huolehtimassa... Äitin ja isin vauva on nyt siis iso!! Niin ne vuodet vierii.

Mutta palataanpa pari viikkoa taaksepäin - loman alkajaisiksi vietiin koirat ja lapset hoitoon ja miehen kanssa kaksin suunnattiin festareille omalle "minilomalle". Joka olikin oikein onnistunut ja tuli ihan tarpeeseen. Oli mukava nauttia rauhallisista aamuista kun lapset ei kilju aamupalaa, oli ihanaa nauttia hotellin valmis aamupala jne... Olla vain ihan kaksin!
Sitten onkin kierretty koko sakin kanssa huvipuistoa yms sekä nautittu auringosta mökillä. On ollut oikein rentouttavaa ja ihanaa! Ollaan saatu jälleen jutella asioista ja tapahtuneesta ja niin se vaan on, että aika parantaa hiljalleen... On ollut mukavaa huomata jo ihan todellista muutosta miehen olossa ja tekemisissä sekä sanoissakin. On suunniteltu innoissamme (tai siis minä enemmän, kun mies ei osaa etukäteen samalla lailla iloita kun suunnittelemamme ei vielä ole varmaa...) tulevaa, suurta muutosta elämässämme. Siis yhteistä muutosta jota kumpkin tavallaan tuntuu odottavan.
Toki täytyy minun myöntää, että edelleen aika herkästi "epäilen" jos on jotain hiemankin poikkeavaa, vaikkei se oikeasti ole mitään. Mutta niin kai se menee, että aikansa se ottaa ennenkö esim tietsikkahuoneen oven kiinni laittaminen ei saisi minua heti ajattelemaan, että kelleköhän siellä nyt kirjoitetaan...??? Tyhmää, tiedän, mutta minkäs niille aatoksilleen voi.
Mutta on ollut todella mahtavat 2 viikkoa ja on nautittu toisistamme ja lapsista ja lomasta!!!