Veimme lapset mummolaan ja lähdimme itse viikonlopuksi parisuhdekurssille. Oli mahtava viikonloppu ja paljon saatiin työkaluja suhteen parantamiseen. Nyt vielä kun osattaisiin siirtää ne tänne arkeen...
Kurssilla oli kaikkiaan kymmenen pariskuntaa ja porukkamme oli oikein mukava. Oli eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia. Ja miten avartavaa ja arvokasta oli kuunnella muiden mielipiteitä ja ajatuksia, jopa niitä kompastuskiviä suhteessa. Viikonlopun aikana käytiin läpi rakentavaa ja omavastuista viestintää, tunteiden ilmaisua, tarpeita jne. Aika paljon helpompaa on laittaa asioita paperille kun joutuu ensin itsekin miettimään ja puoliso laittaa omalle paperilleen samoista asioista. Eli ensinnäkin puhutaan SAMASTA asiasta! Sitten paperit vaihdettiin, luettiin ja keskusteltiin. Eihän meillekään ehkä kauheasti uutta toistemme papereissa ollut, mutta nyt ne oli puettu sanoiksi ja saatiin puitua! Löydettiin parannettavaa ja tehtiin ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Löydettiin asioita joihin oltiin tyytyväisiä.
Ja miten rentouttavaa tämä aika yhdessä oli, ilman mitään harrasteita (no käytiin me sentään lenkillä...), ilman lasten tarpeita, ilman telkkua... Saatiin nukkua pitkät unet kahtena yönä ja päästiin kaikilla ruokailuilla valmiiseen pöytään. Etenkin se, että työstettiin todella MEIDÄN suhdetta eikä jotain arkipäiväistä asiaa tai tapahtumaa. Ja voisin sanoa, että kyllähän tällainen niitä tunteita vahvistaa ja lisää, rakkautta ja hellyyttä kun huomaa, että edelleen tuo toinen on se johon rakastuin... Tämä oli sellainen pieni aktiiviloma suhteen parhaaksi. Päätimme ottaa tavaksi käydä kurssiviikonlopun kerran vuoteen. Ja minä voin lämpimästi suositella sitä ihan kaikille!!! Siis ihan kaikille: uusille ja vanhoille pareille, nuorille ja vanhoille, kriisin kokeneille tai toistaiseksi kriiseittä selvinneille jne... jne...
Kiva oli kuulla myönteistä tuosta kurssista, ja kaiken kaikkiaan näyttä aivan upealta tuo teidän tarina! Luin muutamia kuukausia taakse päin tuota teidän tilannetta ja kerta kaikkiaan on ihailtavaa kuinka asiat voi muuttua!
VastaaPoistaMeidän tilanne kiihtyy ja pienen ehkä myönteisen hetken jälkeen huononmpaan suuntaan. Olen joutunut kokemaan nöyryytystä mieheni ja ko. naisen taholta- sellaista, mitä en olisi ikinä uskonut joutuvani kokemaan. Nyt olen ymmärtänyt, että tuo nainen ei taida oikeasti olla aivan samanlaisilla eettisillä ja moraalisilla normistoilla varustettu, vaan hän on hyvin häikäilemätön ja ilkeä ja kova.Toisaalta ajattelen, että itse hän valintansa tekee, en voi valita hänen puolestaan. Oma prosessini on vielä auki, en enää tiedä, haluanko edes hänen jäävän, toisaalta syviä tunteita varmaan on vielä jäljellä jos mies oikeasti ja aidosti olisi pahoillaan ja pyytäisi anteeksi ... Mukavaa on ollut se, että olen käynyt jo ystävieni kanssa syömässä, elokuvissa ja baarissakin!
Kiitos. Kyllä tässä onkin kynnetty ylä- ja alamäkeä tämän asian kanssa. Nyt rupeaa itsellä olo selviytymään niin ettei koko aikaa jauha asiasta. Toki luottamus on vielä niin kovin hataraa... Mutta siitä sekin päivä kerrallaan...
VastaaPoistaMinä voin ainakin suositella tuollaista kurssia (etenkin tuota Valamon) oli ongelmia suhteessa tai ei!
Ikävää että joudut kokemaan vielä sen toisen naisen taholtakin negatiivista. Mutta kuten itsekin totesit hän on ilkeä. Todennäköisesti haluaa kiusata. Mutta sinä kestät sen :)
Kiva että olet päässyt nauttimaan ystäviesi seurasta. Vielä kun tilanteenne ratkeaisi lopullisesti! Voimia sinulle!