Irtaannuimme arjesta viikon ajan... Olimme varanneet lomahuoneiston koko viikoksi!
Lähdimme matkaan innolla. Viikko vierähti nopeasti todella mahtavassa tunnelmassa. Kelienkin vielä meitä suosiessa! On lasketeltu, uitu, hiihdetty, saunottu, lenkkeilty, pulkkamäkeilty ja LOMAILTU!!! Fiilis oli todella mukava ja oli puhe miehen kanssa, että voi kun edes osa siitä saataisiin siirrettyä arjen keskelle. On ollut hellyyttä ja suukkoja, kujeilua ja vakavampaakin jutustelua. Mutta ilmapiiri oli todella mahtava. Mies varasi minulle hemmottelua varten suklaahieronnan ja turvekylvyn! Olipa vähän ihanaa!
Nyt on akut ladattu jälleen hetkeksi. Ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelu sai jälleen vahvistusta menneellä viikolla.
Toki minulla aina sellaiset hölmöt ja hassut ja tyhmät aatokset saattoivat päässä pyörähtää... Mutta paljon vähemmän kuin kotona. Ehkäpä olo eri paikkakunnallakin (siis kuin tämä kolmas...) helpotti oloani. Mutta kävipä mielessä mitä tahansa, saatoimme ne hyvässä hengessä jutustella.
Olo on nyt vaan niin mukava, ettei voi kuin hymyillä!
HEI!
VastaaPoistaIloitsen niin teidän ihanasta elämästä! On onni, että elämässä on välillä näitä onnen hetkiä ja varsinkin silloin niitä osaa arvostaa kun on ollut vaikeaa- kumma kyllä.
Meidän elämä on vielä ihan sekaisin, hetkittäin hirveää kiukkua ja mies lähdössä, välillä taas läheisyyttäkin (nyt vasta lähipäivinä). Raskasta kuitenkin on. Iloitsen kuitenkin teidän hyvästä tilanteesta!
Hei taas!
VastaaPoistaJoo nyt meillä onkin ollut mukavaa. Vaikka kumma tuo mieli... Aina välillä sinne yrittää niitä mörköjä ängätä, mutta koetan nauttia hyvistä hetkistä täysillä. Ja todellakin, nyt niitä hetkiä arvostaa ihan eri lailla!
Toivottavasti tekin saatte jonkun ratkaisun tilanteeseenne pian!!
Hei!
VastaaPoistaNiin, sitä toivon- ratkaisua. Koen, että voimat alkavat vähitellen loppua...Minulla on elämäni ensimmäinen lääkitys näihin juttuihin, siitä on ollut kyllä apua. Mies on nyt perunut muuttonsa muistaakseni 2 kertaa ja pohdin, että mistä siinäkin sitten on kysymys? Jos ratkaisu on selvä, ei kai sitä tarvitse koko ajan vatuloida? En oikein ymmärrä. Nyt hän miettii asioita edelleen, minusta tuntuu, että tällä hetkellä hän todellakin vasta miettii- aiemmin on ollut jossain sumussa, eikä ole oikein saanut mistään jutusta kiinni. Eli olipa se ratkaisu mikä tahansan, hän ehkä tekee sen harkitusti- ainakin toivon sitä.
Lapsia mietin paljon. Kuinka paljon heidän mielensä sietää tätä epävarmuutta? Toisaalta on niin isoista ratkaisuista kyse, että näitä ei saa tehdä hätiköiden. Itse olen koittanut pitää lapsista niin hyvää huolta kuin suinkin, se on auttanut kyllä jaksamaankin.
Kiitos sinulle tästä ajatusten vaihdosta!