Kyllä ja äkkiä!!!!
Olipahan taas sellainen aamunavaus, ettei toista samanlaista toivoisi saavansa enää koskaan. Pomo tuli heti aamulla huutamaan ja haukkumaan minut, aivan turhasta asiasta. 15 minuuttia se jatkoi ja jatkoi ja jatkoi kaikenlaisen sonnan niskaan kippaamista ja minähän tietty itkin... Yritin jotenkin puolustaakin itseäni, mut eipä se paljoa auttanut. Totta kai tämän seurauksena päiväni meni sitten itkien. Mutta nyt mittani tuli täyteen (tämä ei siis toki ollut ensimmäinen kerta, enkä ole ainoa sen kokenut) ja hain sairaslomaa 3 päivää. Jospa hän nyt vähän oppisi kuinka työntekijöitä EI kohdella. Katsotaan nyt oppiko vai alkaako sama elämä heti ensi viikolla uudelleen. Sen voin luvata, että jatkossakin haen sairasloman ja seuraavan kerran otan yhteyttä työsuojelupiiriin.
Päähän koskee ja voin vaan sanoa, etten todellakaan mene enää mielelläni töihin. En tällaisen kohtelun jälkeen. Parhaani olen kuitenkin talon eteen pyrkinyt tekemään. Onneksi tiedän tämän kurjan työsuhteen loppuvan reilun 8 kuukauden päästä - mutta sinne on vielä niin pitkä aika! Aamukampa voisi olla poikaa. Jos jaksaisi hieman paremmin.
Onneksi kuitenkin miehen kanssa on saatu purettua tuota viikonloppua ja sillä saralla taas sujuu paremmin. Joskin juuri nyt tuntuu tosi kurjalle, että hän on kaukana. Haluaisin niin vaan olla siinä rakkaassa sylissä itkemässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti