Miten ne voikaan kulua niin nopeasti, siis ne viikonloput? Vaikka itse asiassa mies oli koko viime viikon etäviikolla kotona, niin silti tuntui että aika kuluu aivan liian vikkelään. Viime viikolla laitettiin taloa kuntoon ihan tosissaan; puolipaneelia, tapettia, listoja jne. Kuntotarkastaja kävi ja hyväksi havaitsi. Nyt voidaan pistää sitten talo myyntiin. Hui! Isoja asioita jotka stressaavat. Vaikka asioilla on tapana järjestyä, niin silti se mietityttää. Etenkin kun on sen tyyppinen ihminen että se vatvoo ja vetuloi ja ajattelee pahimmat mahdolliset vaihtoehdot...
Vaan senkin tyyppinen ihminen on jälleen joutunut huomaamaan, että puhuminen auttaa. Asiat selkiää ja olo helpottuu kun saa suutaan auki. Olipa ne asiat sitten pienempiä tahi isompia. Meillä taas puheltiin asioista viikonloppuna. Harmittaa vaan ettei osata heti ottaa puheeksi, kun joku mieltä vähänkään kaivelee... Olisi niin paljon helpompi käsitellä kun olisi tuore juttu, eikä niin että on jo itse ehtinyt miettiä ja paisutella asioita. Jolloin ne välttämättäkin on paisuneet turhan isoiksi ja selvittely onkin sitten työläämpää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. On vaan taas niin paljon helpompi olla. Ehkä sitä pitäisi varata tietty aika kerran kuussa vain asioiden läpikäymiseen. Tulisi ainakin säännöllisesti puheltua. Sillä mies sanoi taas samaa että kummasti helpotti puhuminen. Voi miten se voikaan sitten lopulta olla niin vaikeaa?? Mikä sen kommunikaation estää, miksei vaan voi avata suutaan ja antaa asioiden tulla...
Olisinpa sitä mieltä, että kaikille parisuhteeseen ryhtyville pitäisi pakollisena järjestää a) kommunikointi kurssi ja b) parisuhdekurssi. Voisipa tehdä hyvää!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti