Pääsimme eilen puhumaan tapahtuneesta ammatti-ihmisten kanssa. Kaksituntinen vierähti suit sait ja vaikka ensivaikutelma terapeuteista oli mitä oli, niin he osoittautuivat ihan mahtaviksi tyypeiksi. Saimme jo tämän ensimmäisen käynnin aikana enemmän konkreettista käteen kuin koko viime keväänä siellä toisessa paikassa käydessämme.
Saimme kotitehtävänkin. Teimme sen aamulla. Ensin se nauratti, mutta kunhan alkuun päästiin niin huomasimme ettei tapa puhua ja kuunnella ollut ollenkaan hassumpi. Päätimme tehdä saman uudelleen loppuviikolla.
Olemme ehkä hieman valoisammalla mielellä. Viikko meni puhuen, sitten kun sen alkuraivon sai pihalle... Kummasti kainalo vetää puoleensa ja haluaa olla lähellä. Sitä ollaan jälleen hereillä ja kuunneellaan toinen toistamme paremmin. Tästä taas eteenpäin. Uusi käynti on jo sovittu ja itse ainakin voin sanoa jo oikein odottavani sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti